Luontokävelyt

Luonto auttaa pysähtymään.

Tiesitkö, että puut haihduttavat ilmaan eteerisiä öljyjä? Tiesitkö, että eteeriset öljyt vaikuttavat meidän limbiseen järjestelmäämme ja sitä kautta myös vaikuttavat meidän mielialoihin, hermostoon ja tunteisiin.

Tiesitkö, että tuoksut voivat rauhoittaa meitä. Tiesitkö, että luonto on herkkä ja jotta voit todella oppia tarkkailemaan sitä sinun on istuttava hiljaa luonnossa vähintään puoli tuntia, että luontokappaleet tulevat esiin. Luonnossa ei myöskään kannata olla äkkiliikkeinen, jos haluaa nähdä luonnon asukkaita. Luonto voi tuntua kaupungin vilskeessä olevalle tylsältä, koska se pysäyttää. Kaupunki tarjoaa erilaisia virikkeitä eri tavalla. Luonto taas tarjoaa syvyyttä.

Luonnossa oleilu myös maadoittaa, varsinkin jos ihminen kokee olevansa hiukan lennokas ja tasapainoton.

On hyvä rauhoittaa oma hermosto ja tutustua vagushermoon . Nämä ovat itsellä jatkuvasti työn alla työelämässä. Luonto auttaa hermostonsäätelyssä.

Luonto ja luonnossa oleilu auttaa meitä ihmisiä. Me vain nykyihmiset tarvitsemme todisteita ja tieteellisiä tutkimuksia asioista. Luonnosta saa vaikka minkälaista taidetta luotua ja luonto auttaisi meitä asiassa kuin asiassa. Minua se on auttanut siinä, että oma taiteellinen silmä on kehittynyt ja oma hermosto on rauhoittunut. Luonto on myös erittäin viisas.

Mutta luonto voi toki olla haitallinen meille, jos emme tiedä miten toimia oikein. Siksi on ihanaa, kun voimme oppia matkalla.

Luonnossa oleilu on kehittänyt aistejani, tarkkaavaisuuttani ja selviytymiskykyä. En ollut ymmärtänyt kuinka paljon sitä oikeasti tarvitsin, myös silloin kun sain valtavat allergiaoireet vuosiksi, enkä kyennyt mennä luontoon yhtään.

Villi luonto

Kun sain mieheltäni digikameran joululahjaksi, jossa oli hyvä zoomi – lähdin metsään vaeltelemaan kameran kanssa. Hengittelin, istuskelin kivillä, tutustuin kallioihin. Kiipeilin korkealle  ja uhmasin omaa pelokkuuttani. Lapsuudestani nousi jyrkkiä ääniä alitajuntaani, jotka varoittelivat asioista.

Asumme aarnimetsän vieressä ja voisi ajatella oravan bongaamisen olevan helppoa, mutta siihen aikakauteen kun sain kamerani – oravia ei näkynyt. En nähnyt oravia, en leppäkerttuja, enkä rusakoita. Mutta lähdin etsimään. Nopeiden eläimien kuvaaminen vaati todellakin keskittymistä ja rauhoittumista. Monesti siinä vaiheessa kun kaivat kameraa vasta esille, ne ovat kaikki jo menneet. Siksi oli hyvä opetella liikkumaan hitaasti ja kamera jatkuvasti valmiudessa. Teki todella hyvää itselleni pysähtyä hetkeen. Ylivirittynyt hermosto joutui koetukselle. Minun oli yksinkertaisesti vain pysähdyttävä. Opettelin näkemään kauneutta siellä, mihin ihmissilmä ei aina ulotu.

Kauneutta siellä mihin valo osuu

Tietyntyyppinen ihminen näkee kauneutta vain harmonisessa, suoraviivaisessa, siistissä ja yksinkertaisessa eli selkeässä näkymässä. Oli kyse sitten mistä vain. Minä seisoin keskellä villimetsää, missä ei ollut mitään tolkkua. Puut hujan hajan, poikittain päällekkäin, mätääntyneinä, samaloituneina, kuolleita lehtiä siellä täällä. Teki ihan valtavan hyvää aloittaa tutkiminen. Sieltä alkoi paljastua kauneutta. Katsoin mihin valo osui, mitä kohtia se korosti. Minkälaisia värejä sieltä löytyi. Se teki omalle ajattelulle hyvää. Sulkea täydellinen ja täydellisyyteen tähtäävä maailma pois ja löytää ihan uusi ulottuvuus. Se oli parantavaa.

Muistan kun kävelin metsässä ajatellen, miksi tätä metsää ei siivota. Aarnimetsässä kaiken annetaan maatua. Ainostaan polut raivataan auki, muut jäävät sinne sikin sokin. Olen saanut kohdata pimeän pelkoa, mutta myös ihan luonnon voimien pelkoa tässä upeassa metsässä. Kerran puu kaatui minua kohti, mutta edessä olikin toinen puu joka otti sen vastaan. Metsässä kaatuu puita vähän väliä. Katselin myös kotiovella, kun puu humpsahti ja kaatui. Myös huuhkaja ilmestyi meidän pihan puuhun ja silloin sai olla varpaillaan lähteekö meidän 8 kiloinen koira hänen matkaan. Yhtään koiraa se ei ole vienyt. Meillä asuu ikkunan alla metsäkauriita. Eilen kun tulin pihaan katsoin, että koiran ulkoiluttaja kulkee lenkkipolkua, se oli kuitenkin metsäkauris naaras. Ne ovat ison koiran kokoisia.

Luonto opettaa rauhoittumaan. Se aiheuttaa monenlaisia tunteita ihmisissä. Toiset raivostuvat, toiset rakastuvat. Minä olen löytänyt itseni sen avulla.

Maiju