Kategoria: Luovuus

Luovuuden pohtiminen alkoi itselläni vuosia sitten. Olin tietämätön omista kyvyistäni toteuttaa asioita. Elin perheessä, jossa tehtiin paljon, mutta en ollut osallinen muuten kuin, että sain nauttia siitä mitä vanhempani tekivät.

Ensimmäiset lapseni olivat kaksoset. He sitoivat minut kotiin pitkäksi aikaa ja heidän kanssaan jouduin käyttämään paljon luovuutta, jotta sain heidät rauhoittumaan. Se oli myös aikaa, jota ei oikein voi ulkopuolinen ymmärtää, vaikeaa se oli. En toki osannut silloin sanoittaa sitä luovuudeksi. Se oli enemmänkin selviytymistä. Mutta luovuus toimi minulla apuna. Silloin käytin luovuutta laulamiseen, viihdyttämiseen ja niin edelleen.

Kun he olivat taaperoita, noin 1,5 vuotiaita – ostin heille sormivärejä ja taulupohjat ja annoin heidän maalata ensimmäiset taulunsa kylpyhuoneessa. Sotkua oli joka puolella, mutta se käynnisti meillä luovan aikakauden.

Luovuus on meille jokaiselle yksilöllistä

Niin monta kuin meitä ihmisiä on – on yhtä monta tapaa luoda. Taide on yksi niistä. Taide kuuluu kaikille. Taidetta kuuluisi olla sellaisissa paikoissa joissa on harmaata ja pimeää, koska taide aktivoi meidän mielihyvähormoneja.

Flow -tila on virtaava, vapaa luomisen tila jossa sielu ottaa ohjat. Egon kontrolli katoaa syrjään ja ihminen muuntuu vapaaksi, taiteelliseksi ja luovaksi ja rennoksi. Kun ego astuu kuvioihin – tilalle tulee kontrolli, käskevyys ja perfektionismi. Ne ovat alaspäin vieviä voimia, jotka lopulta tukahduttaa luovan virran.

Luovuus toimii myös terapiana. Aikanaan opettelin intuitiivista maalausta. En sanoisi olleeni kovin lahjakas maalaamisessa, mutta se mitä intuitioni teki – oli taas lahjakasta. Maalasin alitajuntaani ja käsittelin sen avulla tunteita. Pääsin käsiksi omaan alitajuntaani maalamisen avulla ja oivallukset joita syntyi oli syvemmältä tasolta parantavia. Joskus meinaan me teemme asioita, emmekä ole tietoisia mitä teemme – olemme vain oppineet ja kasvaneet tietynlaiseen malliin. Jossain vaiheessa meille tuleekin särö ja silmät ikäänkuin aukeaa, silloin alkaa henkinen kasvu. Henkinen kasvu on matka itseen. Joskus melkoisen pelottava, mutta lopulta erittäin vahvistava matka. Omalla kohdallani taide tuli rinnalle.

Tarvitseeko koulua?

Joskus olen kuullut sanoja titteleistä. ”No et sinä voi olla kirjailija, jos et ole saanut kirjoitettua kahta kirjaa jotka liitto on hyväksynyt. Et sinä voi olla valokuvaaja, jos et ole käynyt kuvauskoulua tai jos kuvaat automaatilla. Vain manuaalisen kameran käyttäjä on valokuvaaja. Et sinä voi olla taiteilija jos et ole maisteritutkinnon kautta käynyt valmis taiteilija.”

No minä en ole mitään näistä. Nämä ovat ihmisen keksimiä sääntöjä, jotta sinä pysyisit jonkinlaisessa laatikossa, etkä usko itseesi. Ego se siellä huutelee ja ego on juuri se joka vie luovuuden. Sielu ei tarvitse titteliä. Sielu tarvitsee vain aikomuksen toteuttaa ja siitä on luovuudessa kysymys.

Ihminen pahoittaa mielensä ja väittelee toisinaan typeristä asioista, mutta sielu vain rakastaa. Kun olemme mielen tasolla kiinni asioissa, emme voi yhdistyä rakkauteen, emme voi ymmärtää sanatonta kieltä, sitä jolla sydän koskettaa sydäntä. Sitä, jolla on näkymätön taajuus. Luovuus toimii näkymättömällä taajuudella, sellaisella johon mieli ei yletä. Mieli rakastaa laatikoita, aitoja ja muureja – se rakastaa kätkeytyä panssarin taakse ja sulkea sydämen muilta. Sydän taas voi opettaa meille luovuudesta enemmän kuin mieli koskaan.

Koulu on aina hyväksi, se opettaa meille tekniikoita ja koulun kautta voi luoda verkostoja, mutta esimerkiksi luovuus voi silti kadota – kun tietää liikaa. On liikaa sääntöjä miten saa tehdä ja toimia. Silloin tulee kriittiseksi ja lakkaa luomasta. Vapaus onkin kadonnut ja olet joutunut laatikkoon.

Kuka ihminen on todella onnellinen, jos hän asuu mielen luomassa negatiivisessa laatikossa? Luovuus on yksi ovi onnellisuuteen ja vapauteen.

Meille ihmisille, maailmassa eläville kansalaisille on mahdottomuus olla täysin vapaita. Me elämme sääntöjen keskellä, muita pitää kunnioittaa ja niin edelleen, mutta sielumme voi tuntea vapauden tunnetta, luovuudella, vastuulla ja hyväksymisellä.

Maiju

Rohkeutta etsiä

Koska maailma on mitä on, meille tekee todella hyvää tuntea itsemme, omat tapamme ja käytösmallimme. Usein oma lahjakkuutemme piilee niissä asioissa mitkä ovat meille luonnollisia, mutta niitä voi olla vaikeaa hyväksyä. Koen oman supervoimani olevan herkkyydessä. Aistin huoneessa tunnetiloja ja korjaan jos on korjattavaa. Toinen supervoimani on luovuus, joka on tullut äidinmaidossa. Se ei aina näyttäydy niinkuin järki olettaa, vaan se nimenomaan aktivoituu verenmakuisena, kipujen ja draaman jälkimainingeissa. Kasvu aiheuttaa kipua ainakin itselleni. Olen oppinut tunteista ja erilaisista itsensä voittamiskeinoista sen, että euforian tunne on huumaavaa, kun menee kohti sellaista joka todella pelottaa. Esimerkiksi sellainen hetki, kun teet jotain mielummin ison porukan ympäröimänä kuin yksin ja yhtäkkiä päätätkin kokea sen yksin.  Se se vasta on jotain. Todellista rohkeutta on kokeilla asioita mitä on hylkinyt ja ajatellut ettei koskaan lähtisi kokeilemaan. Kun kokeilee ja onnistuukin, se on mahtava tunne. Mutta tulee niitäkin hetkiä kun ei onnistu ja sekin on fine. Se on ratkaisevaa, että yrittää.

Älä anna muiden lannistaa

Maailmassa toimii sellainen kollektiivinen apinamieli, joka latistaa ja lannistaa. Ihmiset ympärilläsi saattavat epäillä ja vähätellä sinun uskoa itseesi. Älä anna niille valtaa. Ne ovat muiden pelkoja omasta itsestään, omia epävarmuuksiaan, joita he yrittävät sinulle tyrkyttää. Vaihtoehtoisesti ne ovat vaan sanoja, joita he nyt vaan sanovat ääneen ajattelematta. Älä siis anna niille arvoa. Meillä on myös oma sisäinen sensori, apinamieli tai ego (rakkaalla lapsella on monta nimeä) joka haluaa meidän toisinaan epäonnistuvan. Jokaisella tuo toimii hiukan eri tavoin. Se on kuitenkin omista ajatuksista tuleva latistaja. Opettele tunnistamaan se ääni ja työstämään sen hiljaiseksi. Sydämen ääni on yleensä vaimea hiljainen ääni, kun taas egolla on valtavan kova ja voimakas valta ajatuksissa. Se on se JäRjEn ääni. On todella tärkeää itsensä kannalta pitää sydän ja järki tasapainossa. Silloin on ikäänkuin jalat maassa menossa kohti unelmiaan. Tai noh, tämä on oma kokemukseni. Liikaa unelmia ja unelmointia nopealla tahdilla sai pään pyörryksiin, oli pakko ottaa järjen ääni avuksi.

No mistä sitten lähteä liikkeelle

Tiedätkö sellaista suureellista ajattelua, jossa sinun täytyy olla vähintäänkin presidentti, että olet saavuttanut elämässä jotain. Heitä tuo ajatus roskiin. Ei meistä kaikista tule presidenttejä, mutta voimme silti loistaa omassa asiassamme. Mene lapsuuteesi ja mieti mitä rakastit tehdä. Piirsitkö, lauloitko, teitkö ristikoita, tai matemaattisia kiemuroita, vai kirjoititko päiväkirjaa? Paras tapahan olisi meditoida eli hiljentyä, löytää oma rauhallinen hetki, jossa koet olevasi onnellinen. Laita käsi sydämen päälle ja kysy itseltäsi. ”mitä minä rakastan?” Intuitio voi tuoda hassuja mielikuvia, jopa utopistisia. Kirjoita ne ylös, kuvaile niitä. Anna jäädä hautumaan. Jos et saa oivallusta heti, laita paperi johonkin näkyvälle, jossa näet sen vaikka heti kun heräät. Jonain päivänä saat vastauksesi.

Vaikka se olisikin lahja, niin työtä sen eteen silti on tehtävä

Meillä on kaikilla se jokin kipinä, mutta sen eteen täytyy kuitenkin tehdä työtä. Kysyä itseltään miten aloittaa ja tsempata itseään onnistumaan. Kun tiedät jonkin pienen kipinän mitä kaipaat ja haluat tehdä, silloin on hyvä kääriä hihat. Se voi hyvin olla pienikin asia, mutta se voi vaihtoehtoisesti olla unelmiesi ura. Kuitenkin pääasia on aloittaa. Harvoin unelma tulee napsista naps sormia napauttamalla. Usein se tulee hitaasti, kolhujen ja naarmujen kautta, mutta kun sen saavuttaa se tuntuu aivan valtavan hyvältä ja oma unelma, sekä polku jota kohti on kulkenut – alkaa tuntua ikiomalta ja arvostettavalta. Ja oma lahjakkuus saa jalustansa. On myös tärkeää tunnistaa missä ei ole lahjakas, mutta sitä piirrettäkin voi tarvittaessa kehittää ja siinä pärjätä.

Miksi omaan supervoimaan panostaminen on tärkeää?

Oman supervoiman löytäminen ja kehittäminen ei ole vain henkilökohtaisen kehityksen kannalta tärkeää, vaan sillä on myös merkitystä elämäsi kaikilla osa-alueilla. Kun tunnet itsesi vahvaksi ja varmaksi, pystyt kohtaamaan haasteet pelottomasti ja tekemään parempia valintoja niin työssä kuin ihmissuhteissa. Se tuo sinulle itsevarmuutta, sisäistä turvaa/voimaa ja voit nojata siihen tarvittaessa.

Supervoiman löytäminen on matka, ei kohde

Löydä oma supervoimasi -matka ei ole nopea prosessi, mutta se on matka, joka tuo mukanaan kasvua ja itsetuntemusta. Kun löydät omat vahvuutesi, voit hyödyntää niitä tavalla, joka vie sinut kohti täysipainoista ja onnellista elämää. Se auttaa silloin kun kohtaat vaikeita tunteita elämässä. Jos jokin asia ei mene kuin haluat, mutta olet löytänyt lahjasi – se voi auttaa vaikeissa hetkissä. Se on sellainen asia joka on sinun oma, sisältäsi tuleva voima tai taito, jonka varaan voit nojata. Se on myös terapeuttisesti ja mielen voiman kannalta tärkeää. Mutta se on hyvä tiedostaa, ettei se odota missään tulevassa, vaan sitä kohti kasvetaan hetki hetkeltä. Sen etsimisellä saa myös sisäistä rauhaa ja turvaakin. Ja muista, sen ei tarvitse olla mitään ylihienoa ja suurta, kunhan se on sinulle sopivaa ja riittävää.

Maiju