Luovuuden pohtiminen alkoi itselläni vuosia sitten. Olin tietämätön omista kyvyistäni toteuttaa asioita. Elin perheessä, jossa tehtiin paljon, mutta en ollut osallinen muuten kuin, että sain nauttia siitä mitä vanhempani tekivät.

Ensimmäiset lapseni olivat kaksoset. He sitoivat minut kotiin pitkäksi aikaa ja heidän kanssaan jouduin käyttämään paljon luovuutta, jotta sain heidät rauhoittumaan. Se oli myös aikaa, jota ei oikein voi ulkopuolinen ymmärtää, vaikeaa se oli. En toki osannut silloin sanoittaa sitä luovuudeksi. Se oli enemmänkin selviytymistä. Mutta luovuus toimi minulla apuna. Silloin käytin luovuutta laulamiseen, viihdyttämiseen ja niin edelleen.

Kun he olivat taaperoita, noin 1,5 vuotiaita – ostin heille sormivärejä ja taulupohjat ja annoin heidän maalata ensimmäiset taulunsa kylpyhuoneessa. Sotkua oli joka puolella, mutta se käynnisti meillä luovan aikakauden.

Luovuus on meille jokaiselle yksilöllistä

Niin monta kuin meitä ihmisiä on – on yhtä monta tapaa luoda. Taide on yksi niistä. Taide kuuluu kaikille. Taidetta kuuluisi olla sellaisissa paikoissa joissa on harmaata ja pimeää, koska taide aktivoi meidän mielihyvähormoneja.

Flow -tila on virtaava, vapaa luomisen tila jossa sielu ottaa ohjat. Egon kontrolli katoaa syrjään ja ihminen muuntuu vapaaksi, taiteelliseksi ja luovaksi ja rennoksi. Kun ego astuu kuvioihin – tilalle tulee kontrolli, käskevyys ja perfektionismi. Ne ovat alaspäin vieviä voimia, jotka lopulta tukahduttaa luovan virran.

Luovuus toimii myös terapiana. Aikanaan opettelin intuitiivista maalausta. En sanoisi olleeni kovin lahjakas maalaamisessa, mutta se mitä intuitioni teki – oli taas lahjakasta. Maalasin alitajuntaani ja käsittelin sen avulla tunteita. Pääsin käsiksi omaan alitajuntaani maalamisen avulla ja oivallukset joita syntyi oli syvemmältä tasolta parantavia. Joskus meinaan me teemme asioita, emmekä ole tietoisia mitä teemme – olemme vain oppineet ja kasvaneet tietynlaiseen malliin. Jossain vaiheessa meille tuleekin särö ja silmät ikäänkuin aukeaa, silloin alkaa henkinen kasvu. Henkinen kasvu on matka itseen. Joskus melkoisen pelottava, mutta lopulta erittäin vahvistava matka. Omalla kohdallani taide tuli rinnalle.

Tarvitseeko koulua?

Joskus olen kuullut sanoja titteleistä. ”No et sinä voi olla kirjailija, jos et ole saanut kirjoitettua kahta kirjaa jotka liitto on hyväksynyt. Et sinä voi olla valokuvaaja, jos et ole käynyt kuvauskoulua tai jos kuvaat automaatilla. Vain manuaalisen kameran käyttäjä on valokuvaaja. Et sinä voi olla taiteilija jos et ole maisteritutkinnon kautta käynyt valmis taiteilija.”

No minä en ole mitään näistä. Nämä ovat ihmisen keksimiä sääntöjä, jotta sinä pysyisit jonkinlaisessa laatikossa, etkä usko itseesi. Ego se siellä huutelee ja ego on juuri se joka vie luovuuden. Sielu ei tarvitse titteliä. Sielu tarvitsee vain aikomuksen toteuttaa ja siitä on luovuudessa kysymys.

Ihminen pahoittaa mielensä ja väittelee toisinaan typeristä asioista, mutta sielu vain rakastaa. Kun olemme mielen tasolla kiinni asioissa, emme voi yhdistyä rakkauteen, emme voi ymmärtää sanatonta kieltä, sitä jolla sydän koskettaa sydäntä. Sitä, jolla on näkymätön taajuus. Luovuus toimii näkymättömällä taajuudella, sellaisella johon mieli ei yletä. Mieli rakastaa laatikoita, aitoja ja muureja – se rakastaa kätkeytyä panssarin taakse ja sulkea sydämen muilta. Sydän taas voi opettaa meille luovuudesta enemmän kuin mieli koskaan.

Koulu on aina hyväksi, se opettaa meille tekniikoita ja koulun kautta voi luoda verkostoja, mutta esimerkiksi luovuus voi silti kadota – kun tietää liikaa. On liikaa sääntöjä miten saa tehdä ja toimia. Silloin tulee kriittiseksi ja lakkaa luomasta. Vapaus onkin kadonnut ja olet joutunut laatikkoon.

Kuka ihminen on todella onnellinen, jos hän asuu mielen luomassa negatiivisessa laatikossa? Luovuus on yksi ovi onnellisuuteen ja vapauteen.

Meille ihmisille, maailmassa eläville kansalaisille on mahdottomuus olla täysin vapaita. Me elämme sääntöjen keskellä, muita pitää kunnioittaa ja niin edelleen, mutta sielumme voi tuntea vapauden tunnetta, luovuudella, vastuulla ja hyväksymisellä.

Maiju