Pitkästä aikaa täällä! Elämässä on sattunut ja tapahtunut ja valokuvausintoni meni pitkälle tauolle. Tauko tekee aina hyvää. Ilman taukoja, jumiutuu.

Tämä kesä on ollut erikoinen. Olen kuljettanut kamerareppuani mukana joka viikonloppu keväästä kesään, mutta kamera pysyi repussa. Minut oli vallannut kuvauslukko.

Jäin lomalle ja koin hetkittäisiä innostumisia. Lopulta kuitenkin tuntuu kuin koko universumi laittaisi vastaan. Ehkä syy on jossain syvemmällä. Tai minulla on aika ajoin väärät aikomukset.

Kamerani

Minulla on käytössä Canon powershot 740x jotain, jossa on loistava zoom. Se on pieni digikamera, joka kulkee helposti mukana. Siihen on vain tullut ikävä bugi. Linssin sisään on ilmestynyt mustia pisteitä. Koska linssi on kiinteä, se pitäisi viedä huoltoon, mutta en saa aikaseksi. Nyt joudun jookaisesta kuvasta poistaa manuaalisesti pisteet. Järkkärinä on Canon RP, jolla saan ihania kuvia. Rakastan sitä kameraa, mutta lightroom ei anna ladata kuvia, eikä tietokeeni kestä pyörittää ohjelmaa. Olen oppinut pienentämään lightroomin avulla kuvakokoja, mutta lightroom ei aukea tietokoneella. En ymmärrä, miten voi näin paljon olla ongelmia.

Miksi sitten jaksan nähdä näin paljon vaivaa? Ehkä minulla on vain sisäinen pakko hioutua loistavaksi valokuvaajaksi, mutta elämä työntää seinää eteen.

Samalla kuitenkin kun näitä ongelmiani pohdin, olen huomannut itsestäni asioita. Että esimerkiksi en tarvitse kameraa ehdottomasti kuvaamiseen. Olen kokeillut nyt parin viikon ajan puhelintani.

Saan puhelimen lightroomin toimimaan, joten käsittelen kuvani sillä. Puhelinkin lentelee kädestäni milloin missäkin, häslä kun olen ja näyttöön on ilmestynyt naarmu.

Olen ollut lomalla ja koko lomani ollaan vietetty kotimaassa. Kävimme veneellä Hangossa ja autolla Porvoossa, junalla Helsingissä. Ensi viikolla käymme Vihdissä.

Sain intoani kerättyä kuvaamiseen, mutta selkeästi puhelin kuvaukseen. Liittäisin kuvia tänne, mutta ohjelma sanoo kuvien olevan liian isoja ja minulla on nämä miljoona estettä.

Olen todella ankara itseäni kohtaan, kun haluan oppia. Opin hitaasti, eikä minua oikein kukaan osaa opettaa – sen olen huomannut. Olen teknisesti kömpelö, mutta taiteellisesti lahjakas.

Kun minua aletaan opettaa – aivoni menevät lukkoon. Enkä ymmärrä miksi. Minulla on ihan omanlainen tapa oppia, jotenkin kiero. Outoa.

Maiju